Viime talven projekti

Sain keväällä valmiiksi edellisen projektini, joka on Jawa Perak typ18, 350cc vm.1951. Alunperin ostin pyörän sillä ajatuksella, että entisöisin sen. Pyörä oli kohtuuhintainen ja ikäänsä nähden hyvässä kunnossa. Myyjän mukaan se ei ollut käyntikuntoinen, mutta osittaisen sähköjen uusimisen ja kaasarin puhdistuksen jälkeen moottori kävi jo ihan hienosti. Kun moottori oli saatu käyntiin, iski kuitenkin pieni ostokrapula ja en enää tiennytkään mitä olisin pyörällä tehnyt kun ihan perusentisöintiprojektikaan ei oikein houkutellut. Syynä siihen oli lähinnä pyörän ulkonäkö, koska Perak ei ehkä ole ulkoisesti mielestäni Jawan kauneimpia malleja.

Olin joskus ajatellut, että Perakissa on suunnilleen samanlainen runko kuin 500cc Jawassa. Sen ajatuksen innoittamana päätinkin alkaa tutkia, voisinko rakentaa sittenkin jotain ihan muuta kuin museopyörän. Selailin netissä pyörien kuvia ja siltä pohjalta lähdin sovittelemaan uudemman mallin keulaa runkoon kiinni. Sitten tilasin Slovakiasta 500cc nelitahti Jawan takalokasuoja ja satulan. Kun Slovakiasta tilatut osat olivat tulleet ja soviteltu projektiin sopiviksi, hankin pyörään myös uudemman mallin isommat, alumiiniset jarrurummut. Niissä olikin sitten hieman virittämistä taka-akselin osalta, koska uudemmassa mallissa jarrukilpi on pyörän toisella puolella kuin Perakissa. Sen takia jouduin muuttamaan jarrusysteemin uusiksi koko pyörässä.

Näiden muutostöiden jälkeen projekti alkoi olla siinä vaiheessa, että maalattavat osat piti purkaa maalausta varten ja kromiosat kromattaviksi. Kromiosat jäivät loppujenlopuksi kromaamatta, koska kromaus on niin kallista, että sain samalla hinnalla tilattua uudet osat Slovakiasta. Maalaushommat tein itse työpaikallani. Vanhat maalit ja ruosteet puhalsin lasikuulapuhalluksella pois, sitten tein pohjatyöt ja sen jälkeen vaan uutta maalia pintaan.

Kevät meni pyörää kasaillessa ja toukokuussa projekti oli valmis, ja kesäkuussa päästiinkin jo liikenteeseen. Pikkuvikoja on kuitenkin riittänyt vielä kesällä ja jos tulevana talvena vaan suinkin aikaa riittää, niin aion purkaa moottorin vielä pientä laittoa varten. Kesällä kertyi mittariin 1300 kilometriä ihan tässä kotinurkilla pyöriessä, joten pyörä on nyt tullut ajo-ominaisuuksien osalta kunnolla testattua. Ajomukavuus ei ole ihan parasta a-luokkaa johtuen jäykistä ja vaimentamattomista takajousista, mutta kyllä sillä sen verran mukava on kuitenkin ajella, että pienet jäykkyydet voi katsoa läpi sormien.

Pyörän ulkonäössä halusin pysyä uskollisena Jawan tyylille. Kaikki käytetyt osat ovat 1950-luvun Jawoista ja kokonaisuus on mielestäni sen näköinen, että sellainen malli olisi voinut hyvinkin tulla Jawan tehtaalta ulos. Rakensin pyörän niin, että sen voi vielä muuttaa takaisin alkuperäiseen asuunsa ja museopyöräksi jos siltä tuntuu. Tällä hetkellä siihen ei ole mitään tarvetta, mutta osat ovat kuitenkin vintillä tallessa jos mieli jonain päivänä muuttuu.